Titteli. Tuo ihana inhokki.

Kirjoitin aiheesta LinkedIn-postauksen joulukuussa 2021. Se sai 44 796 näyttökertaa ja 105 kommenttia. Mukana ollut ”Onko tittelille merkitystä? Miksi?” -poll sai 1005 vastausta ja seuraavat tulokset:

1. Kyllä, ovat merkityksellisiä. 44 %
2. No ihan turhaa. 13 %
3. OK – ei liikuta suuresti. 43 %

Kommentteja tipahteli puolesta ja vastaan. Karkeasti yleistäen suurin olemassaolon peruste titteleille nähtiin tilanteissa, joissa ne nimenomaan kertovat jotakin työn sisällöstä, kantajansa päätäntävallasta sekä sisäisesti että ulkoisesti tai tehdyn kovan työn tunnustuksesta. Erittäin merkityksellisiä syitä, sanoisin. Ovatpa jotkut intoutuneet keksimään itselleen ihan uusiakin titteleitä, kuten ”Presentaatioprinsessa” tai ”Kylmäsoittojen kuningatar”. Vaikka näitä ei liene vielä alan työehtosopimuksissa tunnustettu, on niillä vähintäänkin vahva erottautumisperuste!

En kuitenkaan niele ihan pureksimatta.

Uravalmentajana näen säännöllisen epäsäännöllisesti ihmisiä, jotka uuvuttavat itsensä titteleiden vuoksi. Sen ”Seniorin”, ”Lead ofin” tai ”Vanhemman …”. Ei niiden mahdollisesti mukanaan tuoman lisäansion tai muiden etujen vuoksi, vaan nimenomaan saadakseen tuon seuraavan nimikkeen. Koska he haluavat tuon seuraavat tittelin. Vaikka ne olisivat täysin geneerisiä, kuten ”Senior project manager”.

Tittelin arvostuksen takana voi olla monia syitä. Esimerkiksi Reissin motivaatioteoria tarjoaa mahdollisiksi motiiveiksi korkeaa valtamotiivia, tai korostunutta hyväksynnän tai statuksen tarvetta. Tässäkin kohdin on hyvä pitää mielessä, että motiivit eivät ole hyviä tai huonoja. Edes titteleiden kohdalla.

Muistutan aika ajoin asiakkaitani siitä, että tittelit ovat kuitenkin vain titteleitä. Ne ovat systeeminä täysin, 100 %:sti jonkun keksimiä eikä niillä ole mitään perustavanlaatuista oikeellisuutta tai  olemassaolon oikeutta tai perustetta universumissa. Ne ovat jonkun täysin tyhjästä luomia. Ne ovat kuitenkin syntyneet, koska rooleja ja työnkuvia on kutsuttava joksikin ja ne on erotettava toisistaan jollakin tavalla. Niille on määritettävä tehtävät, palkka, työaika, vastuut, mandaatit. Siksi tittelit lienevät syntyneet ja siihen ne lienevät tarpeellisia. Muutenhan emme voisi perustella esimerkiksi jollekulle parempaa palkkaa ja rekrytoisimme pelkän tehtävänkuvan perusteella sitä sopivaa tyyppiä ilman titteliä pelkkien tehtävien perusteella (toim. huom. kuulostaa hienoisesti houkuttelevalta, tosin).

Näiden titteleiden vuoksi ihmiset raatavat itsensä välillä ihan uuvuksiin ja rullaavat niiden motivoimina oravanpyörässä ajaen itsensä loppuun. ”Jos vain vielä jaksan sen seuraavan mäen” kuten Tuiskun Antti laulaa.

Jos ponnistelu uuvuttaa, on hyvä miettiä, miksi jotakin titteliä havittelee – tuoko se rahallista hyvää, lisää päätäntävaltaa viedä asioita eteenpäin, tunnustusta osaamisesta ja kovasta työstä, sosiaalista hyväksyntäää, uskottavuutta asiakkaiden ja työkavereiden silmissä, jotakin muuta? Kaikki aivan päteviä syitä, mutta tuolloin motiivi ei ole titteli vaan joku muu syy sen takana.

Toivottavasti motiivisi ponnisteluillesi löytyy, sillä muussa tapauksessa se tuntuu kertakaikkisen perusteettomalta. Päättömältä, jopa.

Onko titteleillä merkitystä? Lisää kiinnostavia argumentteja puolesta ja vastaa löydät alkuperäisestä postauksestani osoitteessa https://www.linkedin.com/posts/piaklemetti_tittelit-tuo-ihana-inhokki-rooleja-ja-activity-6874682889838047232-MiP7